Miten haukkumiskulttuuri kesytetään?

TASASEKS-seksuaalikouluttaja Sofia Lind Sofia | 15.11.2019 11:07

Nuorilla on yleinen tapa käyttää seksuaalisuuteen viittaavia sanoja puheessaan haukkumasanoina. Moni opettaja ei jaksa enää puuttua kielenkäyttöön, koska siitä ei vain tunnu olevan hyötyä. Mutta mitä tapahtui, kun opettajat testasivat kieltämisen sijaan nostaa ärräpäät ja huutelut tuntinsa keskiöön?

Avasin aiemmassa artikkelissani kasvattajien pulmallisia toimintamalleja seksuaalikasvatustilanteissa. Miten tällaisissa tilanteissa voisi toimia paremmin? Ensimmäisenä lähdin ratkomaan huomiotta jättämisen ongelmaa. Nuorilla on yleinen tapa käyttää seksuaalisuuteen viittaavia sanoja, kuten homo tai huora, puheessaan haukkumasanoina. Moni opettaja ei jaksa enää puuttua kielenkäyttöön, koska tilanne vaikuttaa toivottomalta. Naputus tuntuu kaikuvan kuuroille korville, joten opettajan kokema turhautuminen ja lopulta tilanteiden huomiotta jättäminen on täysin ymmärrettävää. Tällainen kielenkäyttö on kuitenkin seksuaalista häirintää kouluympäristössä, aivan kuin se olisi aikuisten työpaikallakin. Nuorten tai lasten ei tarvitse kestää sen enempää häirintää kuin aikuistenkaan. Miten asiaan sitten voisi lähteä puuttumaan?

Kaikkein tehokkain tapa puuttua sanalliseen seksuaaliseen häirintään on ennaltaehkäisy. Yleisesti väärinkäytetyt sanat kuten homo, huora, transu, raiskaus, pedofiili jne. kannattaa ottaa käsittelyyn ennen, kuin ne vakiintuvat lasten arkiseen kielenkäyttöön. Kynnys näillä sanoilla haukkumiseen ja häiriköintiin on korkeampi, jos aikuisen kanssa on rauhassa käsitelty, mihin sanoilla oikeasti viitataan. Luonteva tapa tähän on ottaa asia esiin sana kerrallaan vaikkapa silloin, kun teema nousee keskusteluun mediassa tai muuten lasten elämässä. Liian pitkään ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan otollista ja luontevaa hetkeä, jottei huomaa ennaltaehkäisevänsä jo meneillään olevaa ilmiötä.

Ennalta ehkäisyn lisäksi on puututtava epäasialliseen kielenkäyttöön heti, kun sitä ilmenee ja jatkettava puuttumista säännönmukaisesti. Tämä vaatii opettajalta tarkkuutta ja herkkiä tuntosarvia heti kouluvuoden tai vaikkapa jakson alussa, kun oppilaat tulevat opettajan ohjaukseen. Kaikkeen rumaan kielenkäyttöön on mahdotonta puuttua, joten satunnaiset kiroilut ainakin itse katsoisin läpi sormien, mutta seksuaalisen häirinnän kategorian sanoihin on puututtava. Puuttumalla johdonmukaisesti voi välttyä joutumasta tilanteeseen, jossa ikävät sanat lentävät luokassa hallitsemattomasti.

Joskus, ja aika useinkin, puuttuminen ja ennaltaehkäisy eivät kuitenkaan tuota toivottua tulosta. Joskus opettaja itse yrittää parhaansa, mutta koulun kulttuurissa ei ole puuttumiseen yhtenäistä linjaa. Pohdin, millaisella oppitunnilla asiaan voitaisiin kunnolla pureutua ja herättää oppilaita kiinnittämään huomiota kielenkäyttöönsä. Kehittelin Loukkaavat sanat -harjoituksen, jossa kissa nostetaan pöydälle oikein kunnolla. Harjoituksessa oppilaat listaavat kuulemiaan ja käyttämiään haukkumailmaisuja täysin sensuroimatta ja ne käydään läpi opettajan johdolla keskustellen. Pyysin muutamia opettajia testaamaan harjoitusta luokissaan. Olen lainannut opettajien kommentteja heidän luvallaan.

Opettajat tarttuivat harjoitukseen rohkeasti, vaikka tehtävässä joutuikin ottamaan esille juuri sellaista kielenkäyttöä, mitä sekä oppilaat että opettajat ovat tottuneet luokissa välttämään. Joissain luokissa keskustelua kirposi heti, joissain taas tarvittiin runsaasti opettajan kannustusta ja ohjausta. Kynnys sanoa yleensä kiellettyjä sanoja opettajan kuullen ääneen, tuntui joissain luokissa korkealta.

Luokassa oli aluksi hyvin jäykkää, eikä oikein kukaan uskaltanut keskustella aiheesta ääneen. Jopa sanojen kirjoittaminen tuntui vaikealta. Tunnelma rentoutui, kun ope sanoi ensimmäisen ruman sanan ääneen.

Luokkani syttyi tehtävälle pikkuhiljaa. He (–) eivät meinanneet millään uskoa, että nyt on todella lupa kiroillakin.

Oli mahtavaa kuulla, etteivät opettajat pelästyneet oppilaiden ensireaktioita, vaan tehtävää jatkettiin niistä huolimatta. Yksi opettajista kertoi, että ensimmäisen oppitunnin jälkeen oppilaat innostuivat viljelemään käsiteltyjä sanoja oikein urakalla, mutta toisen oppitunnin jälkeen tilanne parani: (–) Epäkunnioittava ja asiaton puhe on vähentynyt. Nyt on helppo vedota siihen, että ”muistatko mistä puhuttiin ja mitä olit silloin itse mieltä tästä?” Luokissa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja tehtiin arvokkaita oivalluksia. Keskustelu johti monessa luokassa yllättävillekin urille ja samalla saatiin käsiteltyä teemoja, joihin muuten ei olisi välttämättä törmätty.

Mietittiin paljon, mistä sanat ovat peräisin ja miksi niitä viljellään niin paljon ihan jokapäiväisessä puheessa.

Oli kiva huomata miten asia herätti keskustelua sekä avasi silmiä mm. sen suhteen, että joku loukkaantuu jostain kommentista, jonka toinen ottaa vaan läpällä. Näin pääsimme keskustelussa mm. koulukiusaamiseen ja miten haukkuminen on sen yksi osa.

Sanojen läpikäymisen lomassa otimme kantaa myös muihin asioihin, kuten “pieni muna” ja “lauta” johdattivat hyvään keskusteluun siitä, onko koolla väliä.

Vaikka tehtävä oli osalle oppilaista vaikea eivätkä kaikki uskaltaneet osallistua keskusteluun, koettiin se kuitenkin pääasiassa hyödylliseksi ja mielenkiintoiseksi. Opettajat olivat tyytyväisiä siihen, mitä tehtävällä saatiin aikaan.

Tehtävä toimi hyvin, ja oli todella mielenkiintoinen oppilaiden mielestä.

Mielestäni tehtävä oli todella hyvä! Se sai oppilaat innostumaan ja vaikka monikaan ei uskaltanut puheenvuoroa ottaa, niin väittäisin, että tehtävä sai tätä asiaa perinpohjaisemmin miettimään, niin keskittyneitä monen ilmeet olivat.

Myös open mielestä tunti oli paras tunti pitkään aikaan, kaikki osallistuivat ja syntyi syvällistä keskustelua, kukaan ei häslännyt tai lyönyt hommaa lekkeriksi. Ehkä alku oli tarpeeksi raflaava, valitsin lapun jossa luki ”vitun homo”.

Opettajat eivät olleet ainoita, joista tehtävä toimi hyvin. Erään 6. luokan oppilaat kuvasivat fiiliksiään tunnista muun muassa näin:

Sai paljon tietoa loukkaavista sanoista.

Tunti oli kiva ja se oli kiva, että puhuttiin niistä asioista.

Jäi hyvä mieli kun sai puhua ja kirjoittaa mitkä sanat loukkaa ihmisii.

Tehtävän kehittely ja opettajien kokemusten purkaminen saivat minut miettimään jälleen sitä, että lasten elämässä on lukuisia kerroksia, joita me aikuiset emme normaalisti näe. Emmekä ehkä usein edes halua nähdä. On helpompaa olla tietämättä. Juuri nuo kerrokset ovat kuitenkin niitä, joissa suurin osa kiusaamisesta, haukkumisesta ja häirinnästä tapahtuu. Siksi meidän aikuisten on oltava rohkeita ja astuttava myös siihen lasten maailmaan, jonka olemassaoloa emme haluaisi uskoa todeksi.

Haluatko testata harjoitusta omassa luokassasi?

Tilaa ilmainen Loukkaavat sanat -harjoitus sähköpostiisi

Hyväksyn tietosuojaselosteen*


Tilaamalla materiaalin liityt sähköpostilistallemme. Lämpimästi tervetuloa! Pidämme henkilökohtaiset tietosi visusti tallessa. Laitamme sinulle sähköpostia vain silloin, kun meillä on jotakin hyödyllistä ja tärkeää kerrottavaa vaikkapa uusista opetusmateriaaleista. Viestin saat enintään kaksi kertaa kuukaudessa. Jos kuitenkin haluat, voit poistua sähköpostilistalta yhdellä napin painalluksella.

Terkuin, Tasaseks-tiimi